Harpun rakenne

Harpun pylvääseen kiinnittyvät soittimen kaikupohja ja kaula. Pylvään sisällä kulkevat pedaalivaijerit harpun pohjan pedaalimekanismista kaulan sisällä sijaitsevaan koneistoon. Usein pylväs on jollakin tavoin koristeltu, esim. puuleikkauksin, osittaisella tai koko pylvään kattavalla kultauksella tai pylvään huipulla olevalla erillisellä ns. kruunulla.

Harpun puuosista suurin ja näkyvin, usein myös koristeellisin on sen
kaikupohja, jonka läpi kielet kulkevat. Kaikupohja voi olla ns. suora kaikupohja (pedaalittomissa  harpuissa  sekä  osassa  niinsanottuja  opiskelijamalleja) tai levennetty (konserttiharpuissa), joissa siihen usein kuuluu erilaisia koristekuvioita tai ornamentteja. Kaikupohja valmistetaan aina vaahterasta.

Harpun kaulaksi nimitetään soittimen yläosassa olevaa kaarevaa metallista / puusta valmistettua osaa, joka yhdistää harpun kaikupohjan ja pylvään toisiinsa. Kaulan sisällä on pääosa pedaaliharpun koneistosta ja sen läpi kulkevat kielten viritystapit. Kaulaan kiinnittyvät myös kunkin kielen ns. pedaalihaarukat, joiden välistä yksittäiset kielet kulkevat.

Harpun kaula, pylväs sekä kaikupohjan vastakkaisella puolella (soittajan puolella) oleva harpun vartalo ovat aina samaa puulajia keskenään, useinmiten mahonkia, pähkinäpuuta, ebenpuuta tai vaahteraa.

kuva: slis.cua.edu/ihy/fa03/HARP/Harp.strings.jpg

 

Kielet     

Harppu kuuluu kielisoittimiin ja on niistä suurin. Konserttiharpun korkeus on noin 180-190 cm, kieliä siinä on 46-47.

Kieliä on kolmea eri väriä: C-kielet ovat punaisia, F-kielet mustia ja niiden väliin jäävät D-, E-, G-, A- ja H-kielet vaaleita. Värit tarvitaan siitä yksinkertaisesta syystä, että muutoin suuresta kielimäärästä olisi mahdotonta löytää tiettyjä kieliä.

Kieliä harpussa on kolmea eri materiaalia: alimmat vajaat kaksi oktaavia ovat metallikieliä, joissa sisimpänä on ohut metallilanka, sen ympärillä silkkiä ja päällimmäisenä metallipunos. Suurin osa kielistä on lampaansuolta, joka luonnonmateriaalina on soinnin kannalta ihanteellisin. Ylimmät 1-2 oktaavia ovat nailonkieliä, koska ne ovat korkeimpina kielinä kestävämpiä. Kielissä on 600 kilon vetojännitys.

Harpun oktaavit lasketaan ylhäältä alaspäin, kunkin oktaavin alkaessa aina E-kielestä ja päättyen F-kieleen. Ylinnä ovat 0-oktaavin G- ja F-kieli, jotka vastaavat musiikinteoriassa 4-viivaista G:tä ja F:ää. Kolmanneksi ylinnä on sitten harpun 1. oktaavin ensimmäinen eli E-kieli, josta kieliä alaspäin edettäessä 6 ½ oktaavin päässä, harpussa alinna on 7. oktaavin (kontraoktaavin) C.

Kielet ovat kiinnitettyinä kaikupohjan keskellä olevan listan lävitse kulkien pystysuorassa asennossa harpun kaulassa sijaitseviin viritystappeihin, joita viritysavaimen avulla kiristäen tai löysäten virittäminen tapahtuu.

Pedaalit     

Pedaaleja harpussa on seitsemän, yksi kutakin asteikon erinimistä säveltä kohden. Pedaalien sijainti vasemmalta oikealle on: D-, C-, H-, E-, F-, G- ja A-pedaali, joista kolmea ensin mainittua käytetään vasemmalla ja loppuja neljää oikealla jalalla. Pedaaleissa on kolme asentoa: perusasennossaan ylhäällä kukin kieli on alennettu, näin konserttiharppu on Ces-vireinen soitin. Keskiasennossaan kukin pedaali alentaa kieliä puoli sävelaskelta, jolloin jokaisen pedaalin ollessa keskiasennossa harppu on C-duurissa. Alimmassa asennossa pedaali korottaa kielet. Tällä tavoin jokaisesta kielestä saadaan kolme erikorkuista säveltä. Pedaalien tehtävä harpussa on siis sama kuin mustien koskettimien tehtävä pianossa: saada aikaan tarvittavia korotuksia ja alennuksia, harpussa lisäksi palautuksia. Soitettavasta teoksesta riippuen harpistilla saattaa olla paljonkin työtä jaloillaan, lisäksi pedaalityöskentely täytyy tapahtua automaattisesti, soittaja ei pysty kontrolloimaan pedaalityöskentelyään katsomalla pedaaleihin, kuten kieliin.

Konserttiharpussa on pedaalimekanismista johtuen yli 500 liikkuvaa osaa. Mekanismi ulottuu pedaaleista harpun kaulassa sijaitsevaan koneistoon soittimen pylvään kautta, jonka sisällä kullakin pedaalilla on oma pedaalivaijerinsa. Vaijeri yhdistää erinäisten väliosien avulla toisiinsa pedaalit ja lopulta harpun kaulan pedaalihaarukat, joiden välistä kieli kulkee. Näin komplisoidusti pedaalit saadaan hoitamaan tärkeää tehtäväänsä.

Pedaaliton harppu

Pedaalittoman harpun rakenne poikkeaa edellä esitetyn konsertti- tai muun pedaaliharpun rakenteesta siten, että pedaalimekanismi puuttuu, samoin siihen kytkeytyvät harpun pylvään ja kaulan sisällä sijaitsevat koneiston osat. Tästä syystä tällainen harppu on huomattavasti pedaaliharppua kevyempi.

Sävelkorkeuden muutoksia varten pedaalittomassa harpussa on kunkin kielen yläosassa käsikäyttöiset niinsanotut nippelit tai vivut, joista kustakin saa kaksi eri sävelkorkeutta. Näin pedaalittomasta harpusta saadaan sävellajit C-duurista Es- ja E-duuriin asti harpun perusvirityksen ollessa Es-duuri. Useinmiten pedaaliton harppu on pylvään ja joskus myös kaulan osalta erimallinen kuin pedaaliharppu.

Joissakin maissa tai alueilla on omanlaisia pedaalittomia harppuja, joita käytetään yleisesti kansanmusiikissa, näin esim. Irlannissa, Tirolissa ja Latinalaisen Amerikan alueella.